Näin meillä, kuinkas teillä?

Ei tullu omaa vaatekaappia järkätty, mutta äiti piti savottaa omas komerossaan ja saatiinpa Ingan kans sitte oma osamme niistä vaatteista. Luovuus oli katos ja älyn vapaus käsin kosketeltavissa. Oli kyllä niin hauskaa ja erihilpeää hommaa.

Varsinaiset löydökset esittelen joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta tässä nyt näitä sisarusten tyylikkäitä poseerauksia, joita olikin loppujen lopuksi 4 julkaisukelposta....

 

Joo niin siis. Menin itekkin ihan sanattomaksi. Noi kummatkin farkut on äitin vanhat. Ja tuo neule kans. Ingalla on meidän isseen paita. Ja mulla tosiaan äitin satiinihanskat kädes. Mahtanu olla aivot narikas sekä ennen että jälkeen kuvan oton....

Piti näköjään tarkistaa onko jumppis pysyny menossa mukana. Tosiaan en harkkojen jälkeen jaksanu ottaa mitä ilmeisimmin tuota pukua pois...

Joo hehhee Inga. Toi neule on äitin vanha kans.

Järjestyksenvalvojia olis ehkä tarvittu muutama..... Mutta tyyli on vapaa ja pääasiahan oli että vaatekaapin sisältö harveni.

Vikatikki?

No niin, siis ne farkut. En tietenkään tajunnu ottaa mitään "ennen-kuvia", mutta sanottakoon että sitä lahjetta tosiaan löyty niistä housuista, reippaasti yli kolmannes lähti joka lahkeesta (no eikun tietenkin vaan jokatoisesta...). Tässä kuitenkin lopputulemus. Ja joo ignoratkaa kuvattavan naama!

Näitten kans meinas lähteä järki. Aina meni joku vikaan, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan kelvollinen. Tuos kuvas tuo vyötärö näyttää kyllä jäätävänä korkealta.

Nois toisis nyt meni miljoonas osan verran siitä ajasta mitä tappelin noiden vaaleiden kanssa.

Kummissakin farkuissa on vaan se huono puoli, että ne ovat vyötäröltä melko löysät. Joten pakko pitää vyötä.

Sellaista tällä kertaa.

Kauneusleikkauksia farkuille: Kiinteämmät reidet, kapeammat pohkeet

Erilaisten kommervenkkien jälkeen sain kuin sainki kiireellisimmät farkut kapoisemmiksi. Tämä tarkoittaa että tasan kahdet yksilöt saivat hoikemman siluetin. Kolmansia en jaksanut ruveta ohentelemaan, sillä ne olivat vyötäröltäkin vähän löysät, ja toivon mukaan asiaa tulee pysymäänkin sillä mallilla.

Työn tulokset esittelen vähän myöhemmin, nyt lähinnä näette tuskastuneen ompelijan naamoja.

Nämä mun valmistautumismantrat on tarpeellisia. Onks tukka hyvin?

Onko paita varmasti päällä ja hartioita ei kinnaa?

Jep, tussikin löytyy...

...mutta missä on ne perhanan farkut?

Great löytyi.

Farkkusavottaa ja lupauksia

Näin viikonlopun kunniaksi ajattelin kerrankin olla tehokas ja aikaansaapa. Koska mitään spesiaalihauskaa ei tälle viikonlopulle ole tiedossa, ajattelin vapaa-ajan käyttää kerrankin järkevästi tekemällä kaikennäköisiä juttuja jotka olisi oikeasti pitäny tehä jo kuukausi sitten.

Otsikosta voikin päätellä, että yksi näistä jutuista ovat nuo kavennusta odottavat farkut. Samalla ajattelin muutenkin vähä harventaa tuota farkkukantaa. Koska minä ja vaatekaappini olemme edelleen riidoissa, kapinoi kaappi myös pienentymällä kummasti. Vai johtuisiko tilan puute huonosta järjestyksestä? No ei tietenkään...

Voi kun on kauniisti rispaantuneita housunpuntteja.

Tavoitteena olisi myös yrittää (Huom! yrittää) siivota vaateklosetti, mutta hmm, epäilen.

Menin viimejaksossa möläyttämään psykologian opettajalle että teen psykologian 5. kurssin itsenäisesti, voisi olla nyt korkea aika aloittaa koko aineen lukeminen, sillä 3 viikon päästä mahtaa olla jo koeviikko.

Musta pahasti tuntuu että liikunta on pelottavalla tavalla vähentyny mun viikkorutiineissa, joten ajattelin että viikonlopun aikana täytyy yrittää käydä hiihtämässä ja puntilla.

Katsotaan sunnuntaina että kuinka on lupaukset ja uhkaukset pitäny. Nyt moro, ja hyvät viikonvaihteet kaikille!

NoLife-blogi

Alotan taas samalla fraasilla, josta on näyttäny tulleen tapa ja sehän kuuluu kutakuinkin näin: Joo en oo taas hetkeen kerinny kirjottaa mitään jne ja blaablaablaa.

Mä huomasin että mun varmaan kannattais hankkia elämä ja jokin aihepiiri, mihin tämä blogi keskittyisi, jotta mulla sitten olis jotakin mielenkiintoista kirjotettavaa. Tai voisin tuoda blogailun ihmeelliseen maailmaan aivan uuden genren, NoLife-blogin.

Tämä blogihan ei oikein häävisti kategorisoidu mm. muotiblogeihin, enkä kyllä sitä haluakkaan, sillä en jaksa nyt niin kärkkäästi seurailla kaikenmaailman uutuuksia ja sitten suositella ja esitellä niitä muille. Työsarkaa riittää toistaiseksi ihan vain omassakin pukeutumisessa.

Tuossa aiemmin mainitsin mun ja mun vaatekaapin välisestä kriisitilanteesta, ja nyt tilanne on kärjistynyt siihen tilanteeseen, että taidan ottaa pian pesäeron! Me ollaan nyt tuon klosetin kanssa riidelty kuin vanha aviopari, ja kaappi oikkuilee joka ikinen päivä sylkemällä mitä kauheampia vaatteita sisuksistaan. Olin pyörtyä tyrmistyksestä kun tajusin että ne kauhet releet tosiaan olivat vielä mun! Voi pyhä....

Mun pitäis kehitellä jotain jännää, mutta olen ilmeisesti puoliksi aivokuollut toistaiseksi, sillä aivoni toimivat kunnolla noin vartin vuorokaudesta, joten inspiraatiokaan ei oikein kuki.

Asukuvatkin ovat aika tylsiä, sillä otan ne yleensä mun kämpässä. Kuka hullu tuonne pihalle pimeään edes menisi kuvaamaan. Tuuli ehtii viedä koko kameran ennen kuin ehtii edes salama räpsähtää.

Jos noilta karvaformuloilta kysyttäisiin niin niiden puolesta voisin vain postailla koko ajan niiden kuvia. Joopa joo, te itserakkaan nelijalkaiset...

Tässä tämän illan aivoriihi. Katsotaan joskus sitten uudestaan.

Ei pysty keksimään otsikkoa

Kyllä nämä viikonloput vaan on niin NIIN, no nii....! Oltiin eilen vähä kattelemas yksis pirskeis ja joo oli varmaan ihan hyvät juhlat.....

Tänään onkin luvassa sitten oikein kunnon gaala, wuuhuu. Varmaankin huomenna tai joskus sitten paljastan että mistä kyse. On tämä niin salaista touhua nykysellään.

Jees, olin 10 vetämäs pikkupoikien harkat ja nyt puoli kahdeksi takasin salille pitämään oman kilparyhmän harkat. Huhhhuh. Ja sitten illasta vähän juhlimaan, kylläää.

Joo mutta eipä mulla toistaiseksi muuta. Tässä nyt noi eiliset releet.

Ja kuten huomaatte, päivän väri oli turkoosi. Vai onko toi nyt sitten joku opaalin värinen. Päättäkää itse.

Nuttura kireällä

Vajaa kuukausi Vanhojentansseihin joten ajattelin jo vähän tutkiskella tuota kampausasiaa. Jonkin sorttinen mielikuva mulla on siitä kampauksesta. Yksinkertainen ja klassinen nuttura, joka mieluusti olisi niskassa jommassa kummassa sivussa. Koska mekkoni on nyt sellainen kuin on, en halua mitään valtavaa kiharapilveä. En myöskään hankkinut varsinaista tiaraa enkä pantaa. Mulla oli vähän erilainen visio siitä hiuskorusta. Tässä nyt jotakin osviittaa siitä tulevasta kampauksesta.

Elikkäs täs nyt lähinnä miellyttää tuo otsatukka, ja jos sen yhdistäisi tähän.....

... olisi lopputulos justiin sellanen mitä oon ajatellu.

Myös tuo Rihannan nuttura on kiva, otsatukka ei tässä tapauksessa niinkään, tai siis onhan toi nätti myös!Mutta tässä tapauksessa ei kiitos mulle ainakaan.

Gwen Stefanin hiuskoru on aivan ihana, tämä sopis niin hyvin mun puvun kirjailuihin.

Tämä oli pakko laittaa ainoastaan sen takia, koska tämä on niin JÄÄTÄVÄ. Haloo GaGa????

Lukijat, nyt on aika vaikuttaa

Monet blogaajat keksii kaikkia kivoja arvontoja sun muita skaboja, pitäiskö munki liittyä massaan? Mitäs mä arpoisin? Voittoinahan vois olla vaikka vanhat sukat? Tai ankkakuvioinen sadetakki? Mitäs sanotte? Jos mä kehittelen nyt jonku kivan skaban niin millasia palkintotoiveita väellä olisi? Joo ja unohtakaa Manolot sun muuta, hyvässä lykyssä mulla on varaa ostaa Pirkka-huulirasva. No ei, mutta kuitenkin, koruja, kosmetiikkaa? Vaatteita ette saa! Eikä kenkiä. No rantaläpsyt? Niitä näillä säillä tartteekin. On niin kuuma että varpaat ihan sinertää.

Tämmösen kisan tarkoitus olisi siis vähän herätellä teitä lukijoita, toisin sanoen kommentoikaa rohkeasti tai pistäkää meiliä. Esittäkää toiveita postausten ja nyt tässä tapauksessa noitten ns. palkintojen suhteen. Tosin tälläinen kisa saattaa toteutua aika pitkässä juoksussa, mutta ompahan ainakin ajatus laitettu alulle ja tuotu julki.

Mitä sitä tekis?

Joo-o, oltiin tänään katselemassa Seinäjoella kuinka maailma makaa. Oltiin siis koulusta tutustumassa Opinlakeus-messuihin. Voivoi, mitähän sitä rupeais lukion jälkeen tekemään, olettaen että sais sitä valkolakkiakaan koskaan....haahaa.

Medianomin opinnot kiinnostais jonkin verran ainakin tällä hetkellä. Etenkin se kaupalliseen ja digitaaliseen musiikkin keskittyvä linja. Kyseiseltä linjalta valmistuu mm. miksaajia ja äänittäjiä. Noo saapa nähdä kuinka monta kertaa mieli vielä muuttuu.

Niin ja oltiin tosiaan esiintymäskin tuola messuilla.Oltiin itseasiassa viimekin vuonna, mutta eri bändillä. Neljänhengen kokoonpanolla soitettiin muutamat kipaleet, mutta eipä siitä sitten sen enempää.

Nyt pitäis ruveta uurastamaan taas jotain koulujuttuja. Tällä hetkellä kiinnostusprosentti on nolla :))))))))) Vaikka niiden messujenkin tarkoitus oli varmaan antaa jokun kipinä opiskelua ajatellen. Noo meikä ei ainakaan syttyny.

Ja tuola tuolilla mulkoilis vielä vino pino kaventamista odottavia farkkuja. On se vaan niin rankkaa ottaa ompelukone esiin ja ruveta hommiin. Mutta aloittaminenhan se on aina kaikista tuskallisinta.

Onneksi huomenna on perjantai. Tälle viikonlopulle onkin tulossa kunnon festivaalit ;) Mutta niistä lisää joskus myöhemmin.

Lasikenkä löytyi

Päätin sittenki esitellä nuo mun vanhaintanssikengät. Ja yksinkertaisesti siitä syystä, ettei mulla oo hajuakaan että mitä muuta sitä olisin kirjottanu. Näytänkin niin kuolleelta tällä hetkellä että avot! Hmm, ehkä nyt ymmärrän paremmin että miks se yks pikkulikka kysy äitiltään että "onko zombeja sittenkin olemassa?". Joo, näinhän se on, no hyvä että tämäkin selvis....

Kuitenkin, muutama saatesana ennen kuin julkituon nämä tanssikengät. Mulla oli kenkien suhteen  muutama kriteeri. Ensinnäkin korko. Siitä joutuu tinkimään, jos aikoo välttää Bambi jäällä -efektin. En nimittäin halua koikkelehtia se julmettu tanttu päällä ja näyttää joltakin villivarsalta joka kirmailee pitkin laitumia. Ja voi se olla tanssiparillekkin imartelevampaa, että se saa olla sen muutaman sentin pitempi.

Toiseksi väri, joka on musta. Koska mun puku on nyt sen värinen kun on.... On musta turvallinen vaihtoehto. Tästä pääsemme sujuvasti kolmanteen kriteeriin eli se, että kenkiä voi käyttää myös myöhemmin esim. farkkujen kanssa. Siksi luovuin remmikengistä, vaikka ne olisivatkin pelkän tanssin kannalta olleet turvallisempi vaihtoehto. Ja mustia avokkaitahan ei voi koskaan olla liikaa? Edes niitä matalia? Ei niin, ollaan siis samaa mieltä.

Noissa avokkaissa on kuitenkin tommonen joku V:n muotonen leikkaus tai jokin vastaava ettei ne oo ihan perusperus, mutta kuitenkin simppelit, sillä pukuhan se on, jota lähinnä katsotaan. Ja liika on liikaa..

Tähtihetkiä ja taviselämää

Noin vaan vaihtu taas viikko. Mulla on joku laiskuuskausi kun en oikeen jaksa kirjotella, enkä oo kyllä jaksanu kaivaa kaapista mitään sellasta retkua mitä kehtais esitellä. Todellisuudessa mulla ja mun vaatekaapilla on kriisi, ei olla viimeaikoina oikein löydetty sitä yhteistä säveltä. Aina kun sieltä kaapista yrittää jotain kaivaa, syytää se sieltä vaan kollareita ja huppareita. Voi kevät ja kukkiva nuoruus...

Tänään on eka autokoulun teoriatunti. Jippajei. On seki vaan aika kallista puuhaa. Pitää taas harkita sitä katutaiteilijan uraa että sais jostakin edes vähän rahaa.

Hani on ruvennu vakavasti harkitsemaan mallin uraa joten tässä sen ensimmäiset promokuvat. Tämä on nyt sitten Hanin tähtihetkiä.

Hanilla on aina ollu vähä kiero tapa osoittaa hellyyttä.

Sääli että soundträkki ei kuulu täs. Hani pisti laulaen...

Niin ja kaikille eläinaktivisteille tiedoksi, mä en kurista tota haukkua.

Enkä roikota täs sitä jalasta, vaikka siltä pahasti näyttää.

Treggings

Selailin tuossa tylsyyksissäni TAAS H&M:n Online Shoppia ja silmään pisti "Treggingssit". Mulle entuudestaan aivan vieras sanakin. No siis nämähän vaikuttaa olevan näitä tavallisia farkkuleggareita ja kohtuuhintaisia sellaisia. Tässä muutamat omat suosikkini:

Ja tottakai kenkätarjonta täytyy katsastaa aina!

Viikonloppu, kiitos tästä.

No niin se olis sitten viikonloppu. Meillä on tänään likkaporukalla läskibileet, eli syödään kaikkea vähärasvaista ja sokeritonta kuten pizzaa, sipsiä, karkkia.....? Ja katsotaan leffoja, kuinka kivaa.

Tämä viikko on ollu rasittava. Ihan vaan vähän hajottanu koulus. Ja muutenkin laiskottanu. Eli toisin sanoen ei mitään uutta. Niin ja koko vuoden huonojen juttujen kiintiö täyttyi tänään. Niin ja sain hankittu sen flunssan! Ja sain kyllä Vanhojentansseihin ne kengätkin hommattu. Tai itse asiassa kävi niin että äiti oli randomilla ostanu mustat avokkaat ja ne oli aika soppelit. En niitä rupea nyt esittelemään, koska A) ne tulee ihmistenilmoille kaiken muun vanhaintanssikrääsän, kuten mekon kanssa samaan aikaan, ja B) tämä on se todellinen syy: unohdin ne kengät viikonlopuksi kouluun Janskun kaappiin.

Nyt siivoamaan ja Ärrälle (?!) ja jotakin. Moro ja hyvät viikonvaihteet!

Knoppitietoa ja parisuhdevalistusta

Joo viime päivinä toi postailu on vähän jäänyt. Ihan oon vaan ajatellu teidän parastanne, ensinnäkin asukuvat olisivat olleet vähintäänkin järkyttäviä. Ei oo nyt jaksanut oikeen panostaa.

Tuossa aikani kuluksi hankiin itselleni TAAS flunssan ja mukavan kurkkukivun. Herää kysymys, erotanko kesää talvesta? No ens viikolla on  esitys että pitää yrittää nyt hoivata itsensä siihen kuntoon että kehtaa laulaa sitten muuallakin kuin suihkussa.

Mä tässä funtsin että mitähän kirjottaisin kun nyt ei kuviakaan tuu. Jossette sitten välttämättä halua että räpsin sata kuvaa lumihangesta ja ihastele niitä sitten täälä. Joo eih....

Kuitenkin asiaan. Tai no hiivatti, eihän mulla edes oo mitään asiaa. Mutta tähän väliin täytyy ilmoittaa, että yllätin itseni yllättävistä puuhista tuossa jokunen aika sitten (yrittäkää sivuutta tuon lauseen epäilyttävä vivahde). Mulla oli nimittäin menossa pienimuotoinen aivoriihi. Ja se johtui ihan vain siitä, että satuin vahingos kuuntelemaan äitiäni joka luki lehteä. Sanottakoon johdannoksi tähän aiheeseen ensin muutamat sanat. Meillä jokaisella on varmaan saattanu joskus olla huoli siitä, että mahtaako sitä koskaan löytää Sitä Oikeaa, vai elämmekö yksin koko loppu elämämme. Joskus jopa saattaa tuntua että riittääkö mulle edes elämänkumppania kun tuntuu että kaikki hyvät on viety. Sana hyvä on tässä tapauksessa perin kuvaamaton (voiko noin sanoa?)sana.

 Itse tosin en tälläisiä pohdi, sillä olen ja tulen olemaan sitoutumiskammoinen sinkku, joka ei koskaan pääse naimisiin ja kuolee yksin. Tämän absoluuttisen totuuden ilmoitti Facebook, ja asiahan on niinkuin sielä sanotaan. Kuitenkin, ennen kun taas pahasti hairahdan sivupoluille näissä mun jutuissa (vaikka ojasta allikkoon tässä ollaan menty aikapäiviä sitten...) niin jatketaan. 

Kiinalaisilla miehillä on ilmennyt ongelma, perin ikävä sellainen. Toki hekin murehtivat tunnetasolla että löytyykö sopivaa partneria, jonka kanssa tapella tiskivuoroista, mutta ongelma on levinnyt myös ihan käytännön tasolle. Kun naiset nimittäin meinaavat loppua sieltä Kiinanmaalta! Tässä vaiheessa hameväki voi myhäillä että hahaa, kannattiko lahdata jokainen ei-toivottu likkalapsi vain sen takia että saadaan miehet elättämään vanhempansa. Naisistahan siihen ei kuulemma ole....

No niin, sainpahan taas tuoda julki kuinka ajantasalla oon näissä globaaleissa koko maailmaa kyykyttävissä ongelmissa.

Mutta kiitos edellisen, sainkin uuden aiheen, liittyen edelliseen. Nimittäin seurustelu. Sanottakoon alkuun että seurustelu on yliarvostettua. Niinkuin moni muukin asia mun mielestä... Siis en sano etteikö se olisi kivaa, ihanaa ja blaablaablaa, mutta mun mielestä sitä ei pitäisi ottaa tavoitteeksi. Päästä parisuhteeseen. Jos on napatakseen niin silloin se nappaa. Kun löytää jonkun sellasen jonka kanssa on jees olla ja joka on tukena niin ehkä tavallaan tuntuu että elämänlaatukin paranee. Mutta ei seurustelu mun mielestä oo ratkaisu ongelmiin. Siinäkin on myös huonot hetkensä.

On olemassa myös ihmisiä, joita kammottaa ajatus jakaa elämänsä jonkun kanssa. Se ettei voikaan enään päättää kaikesta itse ja mennä aina niinkuin tahtoo. Jokun voi tuntea parisuhteen oman vapauden riistoksi. Miksi kuitenkin tuntuu, että yleisesti näitä "vanhojapiikoja" sekä "poikamiehiä" katsotaan aina säälien ja vähän alaviistoon? Kuka ulkopuolinen sen tietää ovatko he itse halunneet elää yksin ilman mitään riippakiveä?Eipähän tartte miettiä että kumpi saa auton ja kumpi koiran eron sattuessa. Mähän en muuten oo pessimisti...

No nyt riittää tämä parisuhdevalistus.

Lahjattomat harjottelee ja pakkanen on yliarvostettua

Pakkaset on onneks hellittäny, ei tartte kituuttaa niinku pienet öö, kottaraiset talvipakkasilla. Ulkona tarkenee jopa ilman kaksia haalareita ja kuutta pipoa. Eikö talvi voisi olla  talvi ilman pakkasiakin? Tai jos olis vaan yhtä lämmin ku kesällä mutta olis lunta. Kuulkaas se on niin että pakkanen on yliarvostettua. Kyllä se karvalakki kesälläkin lämmitää, siitä ei oo epäilystä.

Eilen jatku taas bändi ja onneksi meillä ei oo kun vasta ens viikolla esitys ja eileen harjoteltiin ekaa kertaa. No mutta tunnetustihan lahjattomat harjottelee...

Tänään on ihan leppoisa päivä, vaan laulutunti ja fitness pilates. Niin ja läksyjä koko kansan edestä. Näeh, suotta sitä stressaa. Se tunnetila on muutenkin mulle täysin tuntematon, että se siitä sitten. Tunnevammasen ihmisen elämä se vaan on helppoa. Kysykää vaikka Hanilta. Vaikka se ei kyllä oo ihminen. Eikä se osaa olla oikeen koiriksikaan...

Mutta nyt tekemään jotakin älyvapaata ja tässä nyt jotakin kuvia missä varmaanki oon minä....

Mun pitäis varmaan jotenki opetella koodaamaan että saisin noi kuvat  näkymään kokonaan näin ens alkuun, kun eihän tästä mitään muuten tuu kun ei mitään näe. Se toki voi olla myös siunaus....

Kappas, nehän on nyt isoja...