Parisuhteen evoluutioteoria

Vuosien saatossa parisuhteen merkitys sekä avioliitto ovat muuttuneet paljon. Aiemmin avioliitto oli tavoite, ja oli jonkinmoinen häpeä, jos jäi vanhaksipiiaksi ja lapsettomaksi. Ennen vanhaan avioliitto harvemmin päättyi eroon, sillä sekin oli häpeä. Nykyään avioliittokulttuuri on erilaista. Mennään hetken mielijohteesta naimisiin, jaetaan häälahjat tasan ja erotaan. Kenties jonossa on jo seuraava aviopuolisokandidaatti, jonoavioisuutta parhaimmillaan.
 Kihloihin meno on lupaus avioliitosta. Nykynuoret tuntuvat ajattelevan hieman eri lailla tai sitten sitä ei vain ymmärretä. Nuoren mielikuva kihlauksesta on se, että ostetaan kivat sormukset , pidetään niitä vasemmassa nimettömässä ja pahan riidan ratkaisuna toimii se, että otetaan sormus pois ja nakataan katu-ojaan.
 Vastakohtana tälle taas ovat kuitenkin pariskunnat, jotka ovat saattaneet olla yhdessä kymmeniä vuosia, mutteivat aiokaan mennä naimisiin. Jotkin tutkimukset kertovat, että avioliittojen määrä on vähentynyt. Voisiko tätä selittää naisten aseman paranemisella työelämässä? Enää ei tarvitse hankkia miestä sen takia, että saisi leivän pöytään, koska nainen pystyy siihen itsekin.
 Myös sinkkuudesta on onnistuttu tekemään muotiklisee. Monet tv-sarjat kuvaavat, kuinka sinkkuus nykyaikana on mahtavaa ja erittäin muodikasta. Sinkuilla on myös monia samoja mahdollisuuksia kuin pariskunnillakin, ja ratkaisevin niistä on kenties lapsen hankinta.
 Toisena tälläisenä muoti-ilmiönä voisi pitää salarakas-hössötystä. Kansaa näyttää mitä ilmeisimmin kiinnostavan , millainen vaaleaverikkö Vesa Keskisellä milloinkin on kainalossaan. Salarakas on kuin arvonimi, jota monet tyhjäntoimittajabimbot tavoittelevat, sillä onhan se varma tie kansan tietoisuuteen ja roskalehtien lööppeihin. Tämän jälkeen saakin sitten lukea kolmiodraamasta, kuinka kukakin osapuoli on pettänyt ja ketä.
 Suurta keskustelua on herättänyt niin politiikan kuin kirkonkin parissa homoliitot, joista ei varmaan koskaan tulla pääsemään yksimielisyyteen. Tälläiseen liittoon tahtovien tilannetta on kuitenkin parannettu rekisteröidyllä parisuhteella, joka virallistaa suhteen. Suomen kirkko kuitenkin suhtautuu tälläisiin liittoihin myötämielisemmin kuin monet muut kirkot. Sata vuotta takaperin tälläinen olisi ollut järkyttävää, ei hyväksyttävää, täydellinen skandaali. Nykypäivinä asia on hieman muuttunut, mutta mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Rekisteröity parisuhde on myös vaihtoehto niille, jotka eivät halua avioliittoa.
 Parisuhdekäsityksen muuttuessa myös "perhekäsitys" on muuttunut. Aiemmin saman katon alla saattoi elellä sukua kolmessa polvessa ja perheen pojat nuorikkoineen. Nykyään tämä on harvinaisempaa. Tämän tilalle ovat tulleet uusperheet. Aviopuolisoiden edelliseten liittojen lapset, jotka ovat vuoroajoin kummankin vanhempansa luona sekä mahdolliset yhteiset lapset uudesta liitosta. Ussperheiden määrään saattanee vaikuttaa lisääntyvien avioerojen määrä.
 Näin ylipäänsä kun miettii, tuntuu siltä että parisuhdekäsitys on ajan saatossa muuttunut huimasti. Pienessä kevytkenkäisyydessä ei nykypäivänä vaikuta olevan mitään pahaa, sillä uusia suhteita tulee ja menee. Tapahtuuko myös parisuhteessa evoluutiota?

We need you, winter coats

Syksy tuo mukanaan kaikenlaista uutta. Syksy on siirtymäkautta, jonka aikana valmistaudutaan talveen. Syksy pehmentää laskua kylmään talveen. Koska syksyllä  on kuitenkin jo liian kylmä pukeutua samalla lailla kuin kesällä ja talvivaatteet ovat taas liian kuumia, tyrkyttävät vaateliikkeet erilaisia "välikausi"takkeja sun muita, joilla juuri ja juuri tarkenee kituuttaa syksyn yli, mutta talveksi on kuitenkin hankittava uusi lämpimämpi takki.

  Suomen neljä vuodenaikaa on osattu hyödyntää mahtavasti myös vaatebisneksessä. Uusien mallistojen suunnittelijoiden täytyy olla muuntautumiskykyisiä ja pystyttävä kehittymään koko ajan. Talvitakkien kirjo on valtava, valinnan vaikeushan siinä tulee kun yrittää löytää sopivaa.

Laatu on talvitakissa tärkeää. Halpa takki ei ole halpa vain siksi, että vaateliike/suunnittelija haluaa olla vain mukava. Tässä muutamia asioita mitä itselläni on tullut vastaan halvan takin kanssa:

1. pakkasen noustessa yli kymmeneen asteeseen takin kangas muuttuu "koppuraiseksi"

2. vetoketju ei toimi kunnolla, ja lopulta hajoaa

3. saumat eivät ole huoliteltuja ja lopulta alkavat purkautua

Takin pituus tuottaa myös joskus ongelmia, useimmiten tämä ehkä ilmenee H&M:n takeissa. Talvitakkien koot ovat hyvin pienet. Normaalisti kokoni on 36 tai 38 mutta jouduin ostamaan 40 kokoa olevan toppaliivin sillä omaa kokoani oleva oli niin lyhyt että se suojasi mukavasti lähinnä niskaa mutta ei alaselkää (mikä olisi ollut perin toivottavaa), saatika sitten jos mopolla tai pyörällä ajaa. Lyhyt takki toimii silloin kun ollaan enimmäkseen sisätiloissa, eikä tarkoitus ole värjötellä ulkona pakkasessa. Tähän sivuun nyt mainitsen että lyhyt takki sekä paita jättää talvisin lantion seudun melko paljaaksi, mikä taas auttaa jenkkakahvojen kasvamista. Tämä johtuu yksikertaisesti siitä että kylmän tullessa keho rupeaa keräämään rasvaa niihin kohtiin, mitkä ovat pitkäjaksoisesti alttiina kylmälle.Tietysti jos ajatuksena on pelko että hukkuu vaikka katuojaan niin silloin tälläinen pelastusrengas voi olla tärkeäkin hankinta, tai jos pelkää nääntyvänsä nälkään talven aikana ja haluaa kerätä vähän vararavintoa joka kulkee koko ajan mukana niin mikäs siinä. Minua henkilökohtaisesti tälläinen ei houkuta!

  On olemassa kuitenkin kultainen keskitie myös takkeja hankkiessa. Hieman juhlavampana takkina toimii esim villakangastakki, josta on olemassa määrätön määrä malleja ja värejä. Musta, tummanruskea ja harmaa ovat esimerkiksi värejä, joita on helppo yhdistellä muiden värien kanssa. Villakangastakki on vähän kuin "jokatilanteen" takki, se sopii niin arkeen kuin juhlaan. Tavallinen toppatakki onkin sitten ehkä vähän hankalampi. Näissäkin esiintyy valtava määrä malleja ja värejä, on karvareunaisella hupulla, lyhyellä helmalla ja resorilla, on tiukkaa ja löysää. Jos ei ole mahdollisuutta ostaa jokaiseen asuun erikseen sopivaa takkia, kannattaa tässäkin tapauksessa miettiä takin monikäyttöisyyttä. Musta on aina musta ja varma valinta, mutta esimerkiksi punainen voisi olla iloinen piristys pimeään talveen?

 Itselläni on harmaa, sininen, valkoinen ja kaksi mustaa villakangastakkia, sekä pitempää että lyhempää mallia, harmaa toppatakki korkealla kauluksella ja vyöllä, musta lyhyt toppatakki karvakauluksella sekä kaksi laskettelutakkia, ainakin nämä tulivat nyt juuri mieleen. En rupea niistä nyt laittelemaan kuvia mutta ehkä niitä täälä vilahtelee talven mittaan.

  Noniin, nyt kun olen taas saanut vähän valistaa teitä niin taidan painua tuonne ja tehdä jotakin yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, vaikka soittamaan pianoa, se kummasti havahduttaa ihmiset siihen että millainen lahja kuulo-aisti on ja päätyvät hankkimaan Peltorin kuulosuojaimet. Näin saa peltorien valmistaja taas vähän massia ja kansalaiset pitää kuulonsa, päivän hyvä työ odottaa siis toteuttajaansa ;)

Jos joku omistaa talvitakin tai aikoo hankkia sellaisen niin kertokaa toki mitä on mielessä.

Toivottavasti mulle ei nyt tuu mitään sanktioita kun kopioin näitä kuvia googlesta...

Halloween?

Se olis sitten Halloween. Mitään jännittävää ei taida olla kuitenkaan tällä hetkellä tiedossa iltaa ajatellen. Olishan se aika siistiä jos olisi oikeen kunnon Halleween pirskeet mutta ei, ja toisaalta taas ei oikein ole ihan vielä ikääkään, että pääsisi jonnekkin. No näkee nyt mitä sitä tekee illalla, tai sitten vaan likkojen kanssa lihotaan ja katsotaan tv:tä.
 Suomessa tämä Halloween kulttuuri ei ole järin spektaakkelimaisissa mitoissa kuten vaikka tuola lätäkön takana USA:ssa. Toisaalta olisi se ehkä vähän rasittavaakin jos ovella lappaisi kekkuloita kyselemässä että karkki vai kepponen. Pääsiäisenä on aikaa käydä keräämäs karkkia, ja sitä paitsi samoja nasuja sitä saa kaupastakin. Kovin on nuivaa tämä mun suhtautuminen.
No joo, se niistä jorinoista. Katsoo jos joskus tässä saisin ihan kirjoitettu jotakin asiaakin, ehkä huomenna tai ylihuomenna tai ensviikolla. Ei, ei sittenkään ensviikolla. Meillä alkaa nimittäin koeviikko ja vaikken olekkaan millään asteella stressaavaa tyyppiä niin vähän kyllä rassaa. Matikka ja saksa ei varsinaisesti ole lähellä sydäntäni.
No jees mutta katsellaan, nyt menen tekemään jotain kehittävää.

Tämän näköisenä tänään koulussa.

Blaah

Saatiin tänään meidän TG-joukkueen Solidian hupparit. Itsehän olen joukkueessa ollut mukana vasta tämän syksyn ja kilpailemaan en oo vielä ehtinyt, pitäisi opetella se vapaaohjelma kenties näin ensi alkuun...
 Joo, oliskohan mulla mitään yhtään mielenkiintoisempaa sanottavaa? No ei. Jos eilinen oli hervoton päivä niin en edes keksi mitään hilpeämpää sanaa korvaamaan hervotonta, se kuvastaisi erittäin hyvin tätä päivää. Rupes se koulussa olo vähän ahdistamaan niin liuettiin likkojen kanssa koulusta kahdelta. Ens viikolla alkaa koeviikko, voi että kun taas lämmittää mieltä.
 Nyt pitäis vähän katsella noita koulukirjoja ja sitten tuulettamaan koiraa ja ehkä vähän punttia. Takareisiä kinnaa vieläkin mukavasti joten tennaripäivää tässä vieteltiin.

Endorfiinidarra

Eilen tuli kyllä poltettua kaloreita koko viikon edestä, ja kiitos erittäin mahtavan itsehillintäni on jo kaikki hankittu takaisin kaksinkertaisesti. Oltiin eilen pitämässä Kauhavan ala-asteille Svolin Jumppakoulu-tunteja, ei tartte taas vähään aikaa tehdä kuperkeikkoja. Sitten illalla harjoittelemaan hengittelemistä fitness-pilatekseen ja sitten Baila Latinoon. Kaikesta tästä urheilullisuudesta ja ahkeruudesta sain palkkioksi _erittäin_ kipeä takareidet. Edellisen päivän endorfiinihumala ottaa veronsa. Tämähän onkin ihan verrannollista juhlimiseen, tänään poden siis liian alkoholin aiheuttaman darran sijasta liian endorfiinin aiheuttamaa endorfiinikrapulaa.No ainakin tuli jotain vihiä jonkinlaisten lihasten olemassa olosta.

Oma prosessinsa oli aamulla, kun piti kammeta itsensä ylös sängystä ja sama kuvio toistui joka oppitunnin jälkeen koulussa.Oli pakko luopua korkeista koroistakin tänään, oli se sellaista linkuttamista se meikäläisen kävely.
Tänään oon muutenkin tainnu olla vähän hihhulituulella, on vaan naurattanu ihan pirusti. Taitaa 3kk:n antibioottikuuri ruveta vaikuttamaan huolestuttavalla tavalla tai sitten tämä on normaali sivuvaikutus?
Mulla ei taida olla tänään mitään yhteiskunnallisesti merkittävää sanottavaa joten tässä muutama kuva ennen kuin yllyn puhumaan jostakin epäkorrektista.


Kouluun siis konttasin (eikä muuten kauas heittäny) tämän näköisenä:

Ainoat matalat saappaani osoittautuivat siunaukseksi ottaen huomioon tämän päiväisen liikuntarajoitteisuuteni.

Amatööri

Hahaa huomaa että oon vasta aloittelemas tätä hommaa, nimittäin tajusin vasta nyt kuinka mulle oli pistetty haastetta tulemaan ja olin ansiokkaasti ignorannu sen. Kuitenkin siis, kiitoksia Essi.

Haasteen saaneen täytyy toteuttaa nämä kohdat:
*Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
*Kopioi kuva ja liitä se blogiisi
*Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
*Kerro seitsemän asiaa itsestäsi mitä muut eivät vielä tiedä
*Anna tunnustus seitsemälle
*Linkitä nämä blogissasi
*Kerro näille seitsemälle tunnustuksestasi


Oukkei siis:
1. Oon 17-vuotias
2. Soitan rumpuja, pianoa, bassoa ja selloa sekä laulan
3. Harrastan tanssia, TeamGymiä, juoksemista, fitnesspilatesta, vedän telinevoikan kilparyhmää ala-aste ikäisille, käyn bändis, pidän ala-aste ikäisille bändiä ja hmm, siinä tämän hetkiset aktiviteetit
4. Mulla on psykososiaalinen koira Hani ja liian hyvällä itsetunnolla varustettu kissa Kaarina
5. Oon toista vuotta lukios
6. Olen ymmärtävinäni jotain tästä bloggailusta
7. Omistan ikuisen hiuskriisin ja liian pienen vaatekaapin


Höh, en oikeen tiedä että keitä voisin haastaa kun en oikein tunne ketään, tässä siis joitakin randomilla:


Rock Ballerina
Oh Molly
Ostolakossa
high-street style
Fashionweek
Sharon
Dolce

Where is my style?

Just keep pushing

Koulua, hurrei. Ei nyt juuri kaiken tämän pimeyden keskellä jaksaisi oikein kiinnostaa. Lukiourani aikana oon miettiny monen monta (miljoonaa) kertaa että mitä ********* mä täälä teen. Lukeminen ja opiskelu ei kiinnosta niin vähän vertaa ja sellaisen käsityksen oon saanut että se olisi sen lukion pointtikin, "yleissivistää itseään elämää varten".
Hetkessä eläminen on hyvä juttu ja toteutin sitä jonkin aikaa, mutta se jos mahdollista, latisti viimeisetkin opiskeluhimoni. Vaihdoin siis taktiikkaa. Lukio on mulle vain välivaihe, kolme turkasen pitkää vuotta lisä-aikaa, jotta voi miettiä mitä elämältään tahtoo, mitä haluaa tehdä ja missä. Kauaskantoinen ajattelu antoi hieman pontta lukemiselle, mieluummin näen itseni tulevaisuudessa hyvässä työssä, elämässä hyvää elämää ja toteuttamassa niitä asiota joita en nyt voi tehdä. Maailma tuola jossain on kova ja haluan olla mahdollisimman valmis sinne lähtiessäni. Vaikken olekkaan kympin oppilas, olen jollakin asteella kunnianhimoinen, mulla on tavoitteita ja unelmia enkä oman laiskuuteni takia halua niitä pilata. Silloin voin syyttää vain itseäni ja olen itse ainut joka aiemmat virheet ja laiminlyönnit voi korjata. Mutta miksi nähdä kaksinkertainen vaiva kun voin tehdä nyt kaiken kerralla ja kunnolla?
Tulevaisuudessa siintävien unelmieni takia kuitenkin jatkan, kerran se kirpasee "just keep pushing".    
                      

                                    

                                            

                             

Los Salos: Kaupunkilomailijan matkaopas lyhyt oppimäärä : Milano

Syysloma oli kovaa kyytiä tulossa ja meidän perheen oli tarkotus käydä jossakin pikavisiitillä Suomen rajojen ulkopuolella. Lähtöpäiväksi sovittiin maanantai 12. Tyrkyllä oli määrätön määrä sekä realistisia että utopistisia vaihtoehtoja, eikä Pakistanin pakolaisleiriin tutustuminen ollut mitenkään sieltä villeimmästä päästä. Perjantaihin mennessä ei vielä ollut oikein selvyyttä minne olisi tarkoitus suunnata. Tosin meidän äitee oli sitä mieltä että no mennään vaan maanantaina matkatoimistoon ja katotaan minne on halpoja lentoja ja otetaan joku. Piti siis varautua sekä plus- että miinusasteisiin lukemiin, Alaska tai Kreikka, onko tuolla nyt niin eroa... No lauantaina illalla tai no yöllä 12 maissa tuli sitten viestiä että Pariisi vai Milano. Pidin pientä galluppia ja sanoin että Pariisi. No se olis ollu varmaan ihan sama olisinko sanonu vaikka Kemi, sillä saman tien tuli viesti että "Ok, Milano", näennäistä demokratiaa sanon minä.
No sunnuntaina porukat nappas mut Tampereelta kyyttiin ja huristeltiin Helsinkiin. Heti loman alkajaisiksi mentiin ihastelemaan sekä ihmettelemään Picasson näyttelyä, minä vanha taiteen harrastaja ja varsinki Picasson Pablon suuri fani tulin siihen tulokseen että nerokkuudella, luovuudella ja hulluudella on hiuksen hieno ero. Pablon taideteokset olivat nimittäin osaltansa erittäin hmm, apstrakteja, etten sanoisi. Jokainen voi tehdä oman tulkintansa:

Edelliset kuvaavat Picasson näkemystä kauniimmasta sukupuolesta.

Ja tässä itse mestari:

Näyttelyn jälkeen hotellin kautta Amarilloon. Ruokaa, jes. Sitä ennen tosin piti katsastaa hotellin aulan sohva ja kyllä se läpi pääsi, oli tosi ergonominen muotoilu..........

No joo sitten seuraavana aamuna 5 herätys ja kentälle. Meillä meni ehkä miljoona vuotta ajaa Helsinki-Vantaalle kun piti vähän larpata ja kääntyä vääriin suuntiin ja meidän navigaattori ei tajunnut elämästä tuon taivaallista että kiitti vaan TomTom, tai mikä ikinä onkaan. Se kaikkitietävä muija joka sielä niitä ohjeita jakelee ja kiljuu että käänny vasemmalle vaikka tie on suora kuin vatupassi ja molemmin puolin on vain ojaa, sietäis saada potkut tai joutua ainakin uudelleen koulutettavaksi.

No kuitenkin, päästiin ajallansa perille ja jopa koneeseen. Lennettiin Alppien yli, oli hienot maisemat, kuulemma, mä nimittäin vaan nukuin.

Tässä kuitenkin todiste että jokun muu ne bongas sillä aikaa kun meikä nautiskeli kauneusunistaan:

Ihan kuin Pohjanmaan lakeuksilta.

No niin, saavuttiin sitten Italian ilmatilaan. Kentältä oli tunnin ajomatka vielä Milanoon ja mä taisin nukkua puoliksi senkin matkan. Nyt kaikki tietysti luulee että mä lähdin sinne asti vaan nukkumaan...

Viimmein oltiin Milanon keskustassa ja sitten seuraavaksi pitikin päästä yöpaikkaan. Me oltiin vuokrattu sellanen pieni huoneisto ja se oli kyllä ihan mukiinmenevä, jos ei muurahaisia lasketa...

Päätettiin suorittaa vähän kenttätutkimusta eli apostolin kyydillä sitten etsimään sitä kämppää. Vähän meinattiin olla  hukassa tai jotain, mutta suomalainen (mies) ei tietä kysy.

Välis meinas usko jo loppua siinä vaellellessa, ja muutaman kerran kävi mielessä että minkä ihmeen takia ei mennä taksilla kun niitä oli siinä tyrkyllä puolen metrin välein.Ja itseasiassa taivasteltiin kauan aikaa taksiasemalla.

Siinä kaupungilla taaplatessa pisti silmään Milanon rautatieasema, sellanen pieni murju, kyllä Kauhavan asema se vaan on hienompi!

Meidän iltatähti ei oikein jaksanu kiinnostua siitä kartan tsiigailusta joten näki parhaaksi aktiviteetikseen pulujen tiirailun.

Vespat sun muut on kovassa suosiossa makaroonimaassa. Onhan se aika retron näköistä kun liituraitaan pukeutunut italiaano tulee vastaan tälläisellä

No joo viimein päästiin perille, ja ihan omin avuin, hyvä minä, siis me! Huoneisto oli aika jees. Ilman niitä muurahaisia ehkä vielä enemmän.

Tasokasta poseerausta...

Lähdettiin illemmalla vähän kattelemaan kaupunkia, että sitten seuraavana päivänä vähän tietää minne suunnata.

Hilpeänä metrossa.

Puluja ihailemas. Niitähän me katseltiin eikä Duomon pikku kappelia.

Sitten osuttiinkin kaupungin mitä ilmeisimmin, kalleimmalle ostoskadulle. Tyhjätaskuilla (kuten esim. minulla) ei ole varaa edes katsella näyteikkunoita. Ja mä en ikinä liioittele...

Olipas laadukasta tavaraa.

Joo totta kai piti käydä sitten ostoksillakin. Meillä oli mukana vain pienet lentolaukut jotka oli käsimatkatavaroissa joten se vähän rajoitti ostelua, ehkä ihan hyväkin niin. En sen kummemmin rupea sanomaan että mitä sitä löytyi mutta tässä jotakin olennaista:

Kenkiä vaan ei voi olla koskaan liikaa ja jouduin toteamaan että nyt on tullut haalittua 7 mustat saappaat. Värin vaihto vois olla poikaa.

No nuo kengät nyt vei suurimman osan laukun tilasta joten pakkauspolitiikkaa täytyi vähän hioa.

Lähtöaamuna kun viimein olin saanu kaikki survottua laukkuun ja vetoketjun kiinni (tosin se vaati jo vähän rankempia keinoja) huomasin että massini oli teillä tietämättömillä joten ei muutakun laukku auki ja peklastamaan. No käsilaukustahan se massi nyt sitten kuitenkin löytyi....

Joo päästiin lentokentälle ja sielä meillä oli runsaasti aikaa lorvia joten mentiin katsastamaan tax free -anti. Viimeiset rahat tuli sitten laitettu Pradan johonkin hajuveteen, en perehtynyt sen tarkemmin ja läjään italialaisia muotilehtiä. Hieman on italialaisilla erilaiset lehdet kuin Suomessa. Ensinnäkin jokainen eeppos oli Raamatun paksuinen ja painoi tonnin. Jos laukkuni ei ennenstään ollu painava niin asia korjaantui pikapikaa.

 

Ja sitten kotia.

Lyhyt tiivistelmä, näillä mentiin:

*reissua ei suunniteltu liikaa, ei ollut tiukkaa suunnitelmaa, homma skulas joustavasti

*bussikortti nopeutti liikkumista huomattavasti

*aikaa oli liian vähän eli kannattaa varata ainakin kaksi kokonaista päivää kaupungilla seikkailuun, meillä oli aika tiivis aikataulu, jäi paljon näkemättä

*milanolaiset ajaa miljoonaa ruuhkaisilla kaduilla, suojatie eikä vihreä valo kävelijöille takaa vielä mitään

*blaablaablaa